Elämme aikaa, jolloin ihmiskunta on syvästi vieraantunut luonnollisista juuristaan. Sekä mielemme että ekosysteemimme kantavat merkkejä tästä katkeamisesta. Ekologinen kriisi ja biodiversiteetin romahdus eivät enää ole kaukaisia varoituksia, vaan läsnä olevia todellisuuksia. Teknologinen kehitys ja kaupunkielämä ovat tuoneet mukanaan hyötyjä, mutta ne ovat myös etäännyttäneet meitä paikastamme luonnossa. Matkan varrella olemme menettäneet jotain olennaista: merkityksen tunteen, yhteenkuuluvuuden ja henkisen yhteyden — itseemme, toisiin ihmisiin ja elävään maailmaan.
Onko mahdollista palauttaa tämä yhteys? Yksi toivoa herättävä polku on se, mitä kutsun ekologiseksi mentalisaatioksi — integroiva lähestymistapa, joka ammentaa animistisista perinteistä, mentalisaatioteoriasta, syvyyspsykologiasta sekä neurotieteen uusimmista löydöksistä. Se tarjoaa vision paitsi ekologisesta eheytymisestä, myös ihmisyytemme palauttamisesta sen täydessä merkityksessä.
Syvyyspsykologinen lähestymistapa yhdistää tietoisen ja rationaalisen työskentelyn syvätason tiedostamattomaan, ei-rationaaliseen ja tunneperustaiseen kokemusmaailmaan. Se perustuu Carl Jungin analyyttiseen psykologiaan ja syvyyspsykologiseen ihmiskäsitykseen. Carl Jungia on kutsuttu ekopsykologian uranuurtajaksi. Ekosyvyyspsykologisessa lähestymistavassa korostetaan jungilaisuuuden animistista ihmiskuvaa ja erottamatonta luontoyhteyttä sekä ekosysteemisyyttä.
*****************
Alkuperäiskansojen animistis-shamanistisen maailmankuvan mukaan ihmisen kärsimys juontaa juurensa kahteen lähteeseen: sielunmenetykseen ja voimanmenetykseen. Sielunmenetyksen käsite kattaa hämmästyttävän tarkasti sen, mitä me nykypsykoterapeutit ymmärrämme "traumatisoitumisena" - jokin kokemuksellinen osa itsestä "irrotetaan" jotta vältytään kokemasta sietämätöntä. On huomionarvoista todeta, että trauman eli sielunmenetyksen hoitamisessa nykypsykoterapeutit ovat erittäin osaavia ja hoitotulokset hyviä. Saattaa olla, että olemme tässä kehittyneet vielä taitavammiksi kuin metsästäjä-keräilijä -yhteisöjen parantajat, jotka eivät nykytiedon perusteella (onnekseen) joutuneet yhtä monimutkaisten sielunmenetysten äärelle kuin mitä nykyajan traumakehitys tuottaa.
Voimanmenetys taas viittaa yhteyden katkeamiseen - ja yhteydellä tässä yhteydessä viitataan sekä ihmissuhteisiin että laajempaan kokonaisuuteen: yhteys ihmisen alkuperään, yhteisöön, luontoon johon hän kuuluu, kaikkeen olevaiseen ja olevaisen keskinäiseen suhteeseen. Tässä kohtaa länsimaisessa ihmiskäsityksessä, ja sen myötä psykoterapeuttisessa hoidossa, on suuri aukko: se perustuu erillisyyteen ja yksilön hyvinvointiin, ja ihmistä myös hoidetaan pääosin yksin ja yksilönä. Myös mielenterveyden ongelmat nähdään yksilön psykologisina, "kaulasta ylöspäin" -ongelmina, vaikka tämä ei vastaa ihmisen perustavaa luontoa.
Voitaisiin sanoa, että ihmistä hoidetaan usein hoitamatta hänen tärkeintä suhdettaan - suhdetta luontoon, kaikkeen jaettuun ja ympäröivään, jonka erottamaton osa ihminen on ja on aina ollut. Voimanmenetyksen hoitaminen tarkoittaa yhteyden palauttamista ihmisen todelliseen luontoon, ja siihen tarkoitukseen luontosuhteen uudelleenrakentaminen on elintärkeää. Ekosysvyyspsykologinen ja -psykoterapeuttinen lähestymistapa pyrkii sekä hoitamaan katkennutta yhteyttä että vahvistamaan olemassaolevaa.
*****************
Planetaarinen terveys (Planetary Health) -ajattelun mukaan planeetan biosfäärin ja ihmisen terveys ovat toisistaan riippuvaisia. Käsitteen alle asettuu luontevasti myös planetaarinen mielenterveys -ajattelu, joka toimii ekosyvyystyöskentelyn viitekehyksenä. Ekosyvyyspsykologisella lähestymistavalla on tiivis yhteys ekopsykologiaan, syvyyspsykologiaan, lajienvälisen psykologiaan (trans-species psychology), biologiseen antropologiaan sekä useisiin muihin humanistisiin tieteenaloihin. Siinä on myös aina henkinen, animistinen ulottuvuus.
*****************
Ekosyvyyspsykologinen lähestymistapa ei ole "tekniikka", eikä se myöskään rajoitu vain psykologiseen työskentelyyn tai psykoterapian toteuttamiseen luontoympäristössä (vaikka se voi olla sitäkin). Se on kokonaisvaltainen näkökulman muutos hoidollisessa työssä. Käytännössä työskentely voi yhtä hyvin toteutua sisätiloissa kuin luontoympäristössä, lähitapaamisina tai etäyhteyden kautta, yksilö- tai ryhmämuotoisena.
Onko unilla merkitystä?
"Mistä unet oikein tulevat? Onko niillä mitään merkitystä? Ja jos on, onko meillä mitään keinoa yrittää ymmärtää unia syvemmin?
En yritä sanoa että unityöskentely pelastaa maailman, vaan että unet voivat muistuttaa meitä siitä että maailma tarvitsee pelastamista. -Montague Ullman
Ihminen on nähnyt unia ihmisen historian alkulähteiltä saakka. Unitutkimuksen perusteella tiedämme, että näemme keskimäärin kuusi unta yön aikana, ja 42 unta viikossa - aika paljon yöllistä aktiviteettia. Tieteen näkökulmasta voidaan myös todeta, etteivät evoluution tuottamat luonnolliset ilmiöt tunnu koskaan tuhlaavan energiaa turhaan, vaan ilmiöillä on tärkeä tehtävä elämän ylläpitämisessä.
Carl Jung näki unet psyyken spontaanina prosessina, jonka tavoitteena oli sen itsensä eheyttäminen ja parantaminen. Jung siis piti unia luonnollisina, terveyttä ja kokonaisuutta ylläpitävinä ilmentyminä, joiden äärelle on hyvin tärkeää tulla niiden viestin kuulemiseksi.
Unet kertovat meille usein epämiellyttäviä totuuksia itsestämme, ja juuri se on meille erittäin hyödyllistä. -James Hollis
Unityöskentely voi toteutua kahdenkeskisenä opastuksena tai ryhmämuotoisena prosessina, lähitapaamisina tai etäyhteydellä (Zoom). Unityöskentelyprosessiin sisältyy myös istuntojen välillä tehtävää henkilökohtaista työskentelyä.
Unia voi oppia ymmärtämään myös erityisissä uniryhmissä. Uniryhmän työskentelytekniikan on kehittänyt 1970-luvulla yhdysvaltalainen Montague Ullman, joka on toiminut myös suomalaisen uniryhmien uranuurtajan Markku Siivolan opastajana ja innoittajana.
Unityöskentelyn perusperiaate on, että unen ymmärtäminen ei kuulu vain asiantuntijoille, päinvastoin:
Unet takaisin asiantuntijoilta niille, joille unet todella kuuluvat, eli unennäkijälle itselleen. Unet ovat portti johonkin todella valtavaan ja syvään, ne ovat osa kollektiivista alitajuntaa. Jos muistaa unensa, on myös valmis kohtaamaan sen sisältämän viestin. Unia ei kannata pelätä. -Markku Siivola